Isin tyttö

EDIT: tämä postaus on nyt isänpäivän kunniaksi siirretty pois blogin uumenista. Hyvää isänpäivää kaikille!

Uudistuneessa Inspiroidu-haasteblogissa on nykyisin kuukauden kisa ja tässä kuussa piti skräpätä isälle:

SKRÄPPÄÄ ISÄLLE

Muista isää isänpäivänä – skräppäämällä! Kokoa hänelle pieni albumi yhteisistä hetkistänne lapsuudessasi, parhaista muistoistanne nuoruudessasi tai isän antamista hyvistä neuvoista. Aihe voi olla mikä tahansa, mikä liittyy isään. Voit skräpätä myös isoisälle tai omien lastesi isälle – kaikille heille, jotka juhlivat marraskuun toisena sunnuntaina. Olipa kohde sitten kuka tahansa, skräppää aiheella isä.

-  vähintään kymmenen (10) sivun kokonaisuus (muoto, koko ja toteutustapa vapaa)
-  sivumäärään ei lasketa ns. täytesivuja (pelkät kuviopaperit tai kalvosivut välilehtinä jne.)
-  valokuvia tulee sijoittaa vähintään viidelle (5) sivulle, pelkkä kirjoitus joka sivulla ei riitä
-  tekstiä ja tarinaa tulee olla muussakin muodossa kuin otsikoissa
-  työssä tulee käyttää ainakin kahta itse tehtyä koristetta
-  valmiille työlle tulee tehdä jonkinlainen lahjapakkaus (rasia, pussukka tms.)
-  lahjapakkaukseen tulee liittää itse tehty onnittelu- tai pakettikortti
-  työ tulee laittaa kokonaisuudessaan esille blogiin (tms.), nimiä ja kasvoja voi sensuroida

Aloitin tämän kirjan valmistamisen hyvissä ajoin, mutta sain sen vasta tänään valmiiksi. Tiukkaa teki aikataulujen kanssa, mutta tässä se vihdoin on.

Kirjanen, lahjarasia ja onnittelukortti.

Mun kirja on hybridiskräpätty. Kirjan koko on 4 x 4 tuumaa ja se on sidottu saranarenkailla. Sivut on tulostettu kartongille, jotka on vielä teipattu paksummalle kartongille, jotta sivuissa olisi enemmän ryhtiä.

Kirjasen kansi.

Ensimmäinen aukeama sisältää itse pinkistä vaahtomuovista leikatun puhekuplan, joka on maalattu ja johon on liitetty isänpäivätoivotus. Isänpäivätoivotus on kirjoitettu dymolla, mutta kirjaimet on leikattu irralleen. Tämä ei näytä kummoiselta, mutta kyllä sen eteen nähtiin vaivaa Samalla idealla on tehty kanteen puhekupla, jossa on vuosiluku.

Sä olet sellainen isä, joka on aina läsnä.

Valokuvien lisäksi sivuissa on käytetty vain vähän BasicGreyn kuviopaperia, vaahtomuovista itsetehtyjä puhekuplia, Dymoa, muutama pieni sydän ja Dymo fonttia.

Sä olet kasvattanut meidät hyvin. Sä olet opettanut mulle, millainen on onnellinen avioliitto.

Kuvat on printattu siis tavalliselle kartongille, jota luulin mattapaperiksi. Hups! Onni onnettomuudessa kuvista tulikin hauskan sävyisiä ja jotenkin täydellisesti tähän minikirjaan sopivia!

Tärkeintä, mitä isä voi tehdä lastensa hyväksi on rakastaa lasten äitiä. Ihailen sun tapaa olla isoisä.

Olen valikoinut kuvia, jotka kuvastaa isiä parhaiten. Kuvien valitseminen oli hankalaa, enkä millään osannut karsia. Kuvia jäi siis varastoon myös seuraava isänpäivälahjaa varten.

Sä olet loistava veli: isoveli ja pikkuveli. Sulla on aina mulle muutama triviakysymys.

Aloin tekemään kirjaa isin eri rooleista, mutta jotenkin tästä tuli sittenkin tämmönen hempeilykirja. Mä tykkään isistä hulluna ja mun tulee aivan liian harvoin skräpättyä mitään isiin liittyvää.

Susta saa aina hyvän vastuksen. Sä olet opettanut mut rakastamaan luontoa, erityisesti merta.

Päädyin valitsemaan mulle merkityksellisimmät kuvat ja mietin pitkään, mitä niistä halusin sanoa. Sen jälkeen rajasin kuvat neliöiksi, muutin mustavalkoisiksi ja lisäsin tekstit suoraan kuviin kuvankäsittelyohjelmalla.

Sun kanssa elämä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sulla on koko ajan huonoa läppää.

Kun kuvat oli printattu ja leikattu oikean kokoisiksi, mä vielä sotkin musteella kaikkien sivujen reunat. Näin sain sivuista yhtenäisemmän näköisiä.

Sun kanssa ei koskaan tule tylsää, niin hauska sä olet (tai ainakin luulet olevasi!). Sä olet aina ollut komea.

Kirjassa ei siis ole varsinaista teemaa, muutama mulle tärkeä asia, jotka haluan isin tietävän. Ja lopussa on tietysti tärkein juttu: mä olen isin tyttö. Mulla on maailman paras isä, joka on mulle tosi rakas!

... ja super cool! Mä olen isin tyttö ja ylpeä siitä.

Kirjaseen päätyi lopulta 18 sivua. Takakanteen tuli kolmas itsetehty puhekupla. Näin tällaisia puhekuplia joskus American Craftsillä ja ajattelin, että noihan on helppo toteuttaa itsekin. Lisäksi tein peilikartongista kuviolävistimellä muutaman sydämen ja liimasin ne takakannen puhekuplaan.

Takakansi.

Kirjan lisäksi piti siis tehdä myös lahjapaketti ja kortti. Otin lahjapaketin pohjaksi puurohiutalerasian, josta leikkelin kirjalle oikean kokoisen, sen jälkeen maalasin sen akryylimaaleilla ja tein sabluunalla kiehkuroita. Kortti on supersimppeli. Onneksi isikin sattuu tykkäämään yksinkertaisista jutuista.

Maalattu pahvirasia ja kortti.

Kiva projekti, vaikka tosi työläs. Pitäkää mulle peukkuja arvonnassa, mä nimittäin niin haluan sen Bind-It-Allin

Ai niin ja suurkiitokset Elinarskulle loistavasta ideasta piilottaa postaus blogin uumeniin. Mullakin isi käy usein blogissa, mutta nyt toivottavasti saan tämän säilymään ylläytyksenä.

Isoveli

Multa olisi syntynyt helposti vaikka kymmenen sivua tämän viikon Inspiroidu-haasteeseen. Sivun aiheena piti olla sisarussuhteet. Shys teki jo meistä siskoksista sivun haasteeseen, joten mä lähdin eri linjalle! Oman sivun sai isoveli:

Kuva on otettu juhannuksena muutama tunti ennen isoveljen häitä. Poikaparka oli aivan paniikissa ja yritin siinä parhaani mukaan rauhoitella. Joskus näinkin päin! Onneksi kaikki meni enemmän kuin hyvin.

Tarvikkeet: American Craftsin kartonkeja ja kirjaintarrat, Priman kuviopaperi, Tiimarin haaraniittejä ja punainen tussi.

Huomenna suunnataan kädentaitomessuille isolla porukalla heti aamusta. Odotan ja innolla! Jos huomaat mut, niin saa vetää hihasta Mä olen todennäköisesti se, jolla on monta kassillista skräppäyskamaa ja paljon korutarvikkeita raahattavana

Halloweenia askartelujen merkeissä

Meidän oli tarkoitus mennä tänään Halloween bileisiin, mutta toisin kävi. Mulla on karmiva päänsärkykohtaus, joten se siitä juhlimisesta. Asukin oli mietittynä, mutta ensi vuonna sitten. Nukuin illalla pitkät päikkärit, olo helpotti hiukan ja sitten jaksoinkin jo hiukan askarrella

—

Paperikierteen askarteluhaasteissa annetaan luonnos ja väriyhdistelmä. Minä päädyin tässä kuussa käyttämään väriyhdistelmää, joka oli ruskea-vihreä-sininen. Olipas hankalaa, mutta mukava kun on haastetta. Tällä kertaa ei syntynyt skräppisivua, vaan onnittelukortti ystävillemme, jotka ovat juuri muuttaneet omaan uuteen kotiin.

Mä olen aika noviisi vielä tässä korttiaskartelussa, mutta intoa kyllä löytyy. Leimakuvat on olleet mulle ihan uusi juttu, mutta kun Lintsi kävi hommaamassa meille molemmille aloituspakkaukset Promarker-tusseja, niin pitihän niitä kokeilla. Hauskaa se värittäminen on, yhtä kivaa kuin lapsena! Paljon on vielä opittavaa, mutta me opetellaan Lintsin kanssa yhdessä vähitellen

—

Craftican haasteena oli “muisto muistossa” eli tallettaa jotain konkreettista muistoon liittyvää, esimerkiksi pääsylippuja tai muuta sellaista. Mulla on lukenut kauan ideakirjassa “Lenny”. Nyt tämä haaste tuli kuin tilauksesta, koska konsertista oli kaikkea sälää vielä jäljellä. Jos et vielä Lennyä tunne, niin on korkea aika tutustua!

Tarvikkeet: Bazzillin kartonkeja, American Craftsin Thickers kirjaintarroja, Hero Artsin leimoja ja Versafine mustetta.

—

Ihanainen Veeruliiru muisti mua jokin aika sitten tämmösellä tunnustuksella. Lämmitti kovasti mieltä, vaikka ei kovin hemppamainen palkinto ruusupastellihörhelöineen olekaan. Kiitos vielä! Olet ihan huippu!

Tämän tunnustuksen myötä piti paljastaa 7 asiaa, joita muut ei tiedä.

1. Katson elokuvissa aina lopputekstit kokonaan, ihan vain kunnioituksesta kaikkia elokuvantekijöitä kohtaan.

2. Inhoan syömistä. Olen tosi allerginen ja se on saanut mut inhoamaan ruokaa. Syöminen on lähinnä tankkausta. Onneksi joskus harvoin minäkin saan kokea kulinaristisia nautintoja.

3. Olen jo vuosia säästänyt päästäkseni joskus Malediiveille. Sairastan kroonista matkakuumetta ja seuraava kohde on aina mietittynä valmiiksi.

4. Seuraan muotia, vaikka ei heti ehkä uskoisi. Mulla on monia suosikkisuunnittelijoita, joiden uudet mallistot katson aina läpi. Luen myös ahkerasti muutamia muotiblogeja.

5. Blogit on mulle heikkous. Käyn viikottain lähes 30 blogissa! Mukana on paljon skräppäysblogeja, kortteilijoita, kavereita, niitä muotiblogeja ja tietenkin Pioneer Woman. Ei ihme siis, että koneella kuluu hiukan liikaa aikaa…

6. Rahoitan kaiken askarteluni tekemällä askarteluja tilaustöinä lähinnä häihin. Hääaskartelujen lisäksi olen myös alkanut tehdä koruja tilauksesta.

7. Haaveilin pitkään uudesta toimivasta tietokoneesta ja noin kuukausi sitten sen vihdoin sain. Mä olen ihan tietokonenörtti ja käytän konetta hirmuisesti. Ensimmäisen viikon heräsin keskellä yötä ja hiivin ihailemaan mun tietokonetta. Valitettavasti kone on niin iso, ettei sitä saanut unileluksi viereen

Olen tämän jo nähnyt niin monessa blogissa, etten jaa tällä kertaa eteenpäin. Voit nappasta sen halutessasi. Kiitos kaikille teille, jotka täällä käytte, se merkitsee mulle paljon.

—

Huomenna alkaa marraskuu ja se tarkoittaa ainakin täällä jouluaskartelujen aloittamista. Niin ja saa hyvällä omalla tunnolla alkaa kuunnella joululauluja, vaikka niitä on kuorossa jo laulettu jonkin aikaa.

Palloja ja pilkkuja

…siinä tämän viikon Inspiroidu-haaste. Hankalaa oli ja valmis luonnoskin jäi käyttämättä. Millään ei meinaa aika riittää edes yhden sivun tekemiseen viikossa. Tässä kuitenkin oma sivuni:

Skannaus on hiukan kirjava, mutta nyt ei ole aikaa muuhunkaan Toivottavasti sivusta saa silti selvää!

Puu skräppäysmateriaalina

Tällä viikolla Inspiroidu-haasteessa oli tarkoitus skräpätä käyttäen jotain puista. Olipas hankalaa. Puu on usein happovapaata, mutta sisältää paljon ligniiniä, joka tuhoaa kuvat hyvinkin nopeasti. Sen vuoksi olen pitänyt puiset jutut visusti erillään skräppäyksistä. Haluan, että sivut kestävät hyvinä vuosikymmeniä.

Mulla ei siis edes ollut mitään puisia juttuja. Sommittelin hammastikkuja ja jätskitikkuja, mutta huonolla menestyksellä. Päätin jo jättää tekemättä koko haasteen, kunnes eilen illalla tein koruja ja huomasin helmilaatikossa puuhelmet. Onhan mulla siis puujuttuja ja päätyivät heti sivulle kukkien keskustoiksi:

Pikkusisko alkaa olla jo melkein aikuinen ja kauniimpi ja itsevarmempi kuin koskaan. Sitä on ihana seurata vierestä. Kuvan hassut ylivalottuneet tahrat on siis tähtisadetikusta, jonka pikkusisko puhalsi omilla 16-vuotissynttäreillään Meillä oli ilo olla vieraina!

Tarvikkeet: Bazzillin kartonki, Priman kukkia, BasicGreyn kuviopaperia, puuhelmiä, Slicella leikattuja journaling-lappuja, American Craftsin ja Adornitin kirjaintarroja.

Hiusmuotia vuodelta 1989

Operaatioista on toivuttu, kiitos kaikille tsemppauksesta. Viikko on ollut ihan kamalan kiireinen. Onneksi tänään löytyi aikaa skräppäämiseenkin.

—

Uusimmassa inspiroidu-haasteessa piti skräpätä lapsuusmuisto. Käytin myös annettua luonnosta eli Inspis Twistiä.

Kamala tukka, vai mitä? Mun mielestä se ainakin on kammottava

Tarvikkeet: Bazzillin kartonki, Basic Greyn kuviopaperit, Sinellin kirjaintarrat ja Making Memoriesin metallikehys.

—

Osallistuin vielä viime tipassa Craftican haasteeseenkin, jossa tällä kertaa piti tehdä aukeama. Tälläiseen mökkimuisteluun päädyin:

Käytiin muutama viikko sitten ahkeroimassa mökillä: nostettiin laituri, järjesteltiin paikkoja ja tehtiin paljon polttopuita, että pärjätään niillä ensi kesä. Kivaa oli ja tietty kamera mukana.

Tarvikkeet: Sinellin eko-kartonki, American Craftsin kartonki ja kirjaintarrat, October Afternoonin tarinointileimasin ja Robin’s nest pallukat.

Leffarepliikki

Inspiroidu-blogi on uudistunut ja mä ainakin olen ihan innoissani. Tällä viikolla oli kyllä uskomattoman vaikea haaste, mutta hauska. Piti tehdä sivu jonkun leffarepliikin pohjalta. En tiedä, mitä se kertoo musta ihmisenä, että osaan ulkoa mitä kummallisimpia leffoja Hauskin repliikki, joka tuli mieleen oli idolini Pikku Myy elokuvasta Muumipeikko ja pyrstötähti. Uusi Inspis Twist jäi tällä kertaa toteutumatta, ehkä sitten ensi kerralla ehdin paneutua luonnokseenkin. Tässä tällä kertaa digisivu:

Pikku Myy on ihan paras ja hauskaa oli tehdä pitkästä aikaa digisivu. Mun uusi imac on vaan niin ihana, että tekee mieli digiskräpätäkin ihan uudella innolla

Huomenna on ikävä päivä tiedossa, neljä lääkäriä aikoo sorkkia yhtä aikaa, eikä kukaan niistä ole tehnyt kyseistä toimenpidettä aikaisemmin. Eiköhän siitäkin selviä, nyt nukkumaan ja keräämään voimia.

Maailmanlaajuinen korttipäivä

Tänään vietetään maailmanlaajuista korttipäivää. Tämän kunniaksi mä en tänään skräpännyt, vaan askartelin kortteja. Korttivarastot on huvenneet olemattomiin, joten oli korkea aika!  Tykkään kyllä tehdä kortteja, vaikka niitä tänne blogiin eksyy tosi harvoin. Yleensä kortit tulee tehtyä viime tipassa, eikä niitä sitten enää ehdi kuvata tai skannata.

Ei varmaan ole mikään ylläri, että mä tykkään simppeleistä korteista. Ihailen monia taitavia ja “rönsyileviäkin” kortintekijöitä, mutta omaa silmää miellyttää eniten yksinkertaiset kortit. Mä en myöskään koskaan ole innostunut leimakuvista ja niiden värittämisestä.

Onneksi netti on pullollaan kortti-ideoita, myös niitä simppeleitä. Tässä tämänhetkisiä suosikkeja:

• Jennifer McGuire (tykkään kovasti hänen tavastaan hyödyntää leimasimia)
• Kristina Werner (äärimmäisen taitava ja idearikas, korttien kuvatkin aina ihan omaa luokkaansa)
• Lisette Gibbons (tykkään kovasti tavasta, jolla hän käyttää kuviopapereita korteissa. Saan hänen töistään paljon ideoita myös skräppäykseen.)
• Teri Anderson (supersimppeliä, mutta voi miten kaunista)
• Nichole Heady (paljon loistavia ideoita ja hyödyllisiä vinkkejä muista taitavista kortteilijoista)

• Kortskissen (ruotsalainen luonnoshaasteblogi, jossa tosi paljon kivoja ideoita ja hienoja kortteja)

Hempeissä tunnelmissa

Olipas hankala inspiroidu-haaste taas tällä viikolla: perhosia, pitsiä, pinkkiä ja pehmeää. Perhosista tykkään, muuten hempeily ei ole ollenkaan mun juttu: ei skräppäyksessä, ei sisustuksessa, ei parisuhteessa Näiden inspioidu-haasteiden hauskuus piileekin juuri siinä, että tulee kokeiltua kainkenlaista

Perhosia tässä sivussa on roppakaupalla: Veeruliirun stansseilla leikattuja perhosia (kiitos taas, kerrankin raaskin näitä käyttää!), kuviolävistimellä leikattuja perhosia, Ommulta skräppiristeilyn tuliaisina saatu ihana perhonen (joka piti tuunata musteella sopivan väriseksi) ja vielä metalliperhonenkin.

Tämän sivun syntyprosessi oli aika hassu. Keräsin kaikki perhosjutut pöydälle ja aloin lajitella niitä väreittäin. Violetteja tuli eniten ja sen ympärille syntyikin sitten koko sivu helposti ja vaivattomasti. Joskus näinkin.

Eikö muuten ole söpö tyttö? Ja vielä niin kovin rakaskin.

Paperikierteen haaste

Tässä kuussa oli mustaa, violettia ja vinoja muotoja Paperikierteen haasteessa.

Tässä oma sivuni. Me ollaan jo kuutena vuonna peräkkäin nautittu ilotulituksen SM-kilpailuista Helsingissä. Tänä vuonna oltiin merellä katsomassa ja saatiin nauttia esteettömästä näköalasta. Tuloksena paljon valokuvia

Tarvikkeet: Bazzillin kartonki, Autumn leaves leimasin, Papperalla nauha, Bilteman timantit ja American Craftsin kirjaintarrat ja tussi.