Mulla askarteleminen lähtee melkein aina tarinasta tai sitten jostain graafisesta sommittelusta ja vain harvoin kuvasta tai väreistä. Eilen sivu lähti liikkeelle vastustamattomasta hymystä:
Kiitos siskolle, joka piristit mun harmaata päivää lähettämällä kuvia! Mä en ole koskaan tykännyt vaaleanpunaisesta, glitteristä tai pastellisävyistä. Tää sivu kaipasi niitä kaikkia ja oli tosi hankala löytää tarvikkeita. Intouduin tuunamaan grungeboardia (=noi kirjaimet ja iso sydän) maaleilla, kimalteella ja leimasimella. Olin tyytyväinen lopputulokseen, kerrankin. Ja taas kerran tuli mieleen, että jos aina olisi yhtä ihania kuvia, niin tulisi hienompia sivujakin.