Meidän oli tarkoitus mennä tänään Halloween bileisiin, mutta toisin kävi. Mulla on karmiva päänsärkykohtaus, joten se siitä juhlimisesta. Asukin oli mietittynä, mutta ensi vuonna sitten. Nukuin illalla pitkät päikkärit, olo helpotti hiukan ja sitten jaksoinkin jo hiukan askarrella 🙂
—
Paperikierteen askarteluhaasteissa annetaan luonnos ja väriyhdistelmä. Minä päädyin tässä kuussa käyttämään väriyhdistelmää, joka oli ruskea-vihreä-sininen. Olipas hankalaa, mutta mukava kun on haastetta. Tällä kertaa ei syntynyt skräppisivua, vaan onnittelukortti ystävillemme, jotka ovat juuri muuttaneet omaan uuteen kotiin.
Mä olen aika noviisi vielä tässä korttiaskartelussa, mutta intoa kyllä löytyy. Leimakuvat on olleet mulle ihan uusi juttu, mutta kun Lintsi kävi hommaamassa meille molemmille aloituspakkaukset Promarker-tusseja, niin pitihän niitä kokeilla. Hauskaa se värittäminen on, yhtä kivaa kuin lapsena! Paljon on vielä opittavaa, mutta me opetellaan Lintsin kanssa yhdessä vähitellen 🙂
—
Craftican haasteena oli ”muisto muistossa” eli tallettaa jotain konkreettista muistoon liittyvää, esimerkiksi pääsylippuja tai muuta sellaista. Mulla on lukenut kauan ideakirjassa ”Lenny”. Nyt tämä haaste tuli kuin tilauksesta, koska konsertista oli kaikkea sälää vielä jäljellä. Jos et vielä Lennyä tunne, niin on korkea aika tutustua!
Tarvikkeet: Bazzillin kartonkeja, American Craftsin Thickers kirjaintarroja, Hero Artsin leimoja ja Versafine mustetta.
—
Ihanainen Veeruliiru muisti mua jokin aika sitten tämmösellä tunnustuksella. Lämmitti kovasti mieltä, vaikka ei kovin hemppamainen palkinto ruusupastellihörhelöineen olekaan. Kiitos vielä! Olet ihan huippu!
Tämän tunnustuksen myötä piti paljastaa 7 asiaa, joita muut ei tiedä.
1. Katson elokuvissa aina lopputekstit kokonaan, ihan vain kunnioituksesta kaikkia elokuvantekijöitä kohtaan.
2. Inhoan syömistä. Olen tosi allerginen ja se on saanut mut inhoamaan ruokaa. Syöminen on lähinnä tankkausta. Onneksi joskus harvoin minäkin saan kokea kulinaristisia nautintoja.
3. Olen jo vuosia säästänyt päästäkseni joskus Malediiveille. Sairastan kroonista matkakuumetta ja seuraava kohde on aina mietittynä valmiiksi.
4. Seuraan muotia, vaikka ei heti ehkä uskoisi. Mulla on monia suosikkisuunnittelijoita, joiden uudet mallistot katson aina läpi. Luen myös ahkerasti muutamia muotiblogeja.
5. Blogit on mulle heikkous. Käyn viikottain lähes 30 blogissa! Mukana on paljon skräppäysblogeja, kortteilijoita, kavereita, niitä muotiblogeja ja tietenkin Pioneer Woman. Ei ihme siis, että koneella kuluu hiukan liikaa aikaa…
6. Rahoitan kaiken askarteluni tekemällä askarteluja tilaustöinä lähinnä häihin. Hääaskartelujen lisäksi olen myös alkanut tehdä koruja tilauksesta.
7. Haaveilin pitkään uudesta toimivasta tietokoneesta ja noin kuukausi sitten sen vihdoin sain. Mä olen ihan tietokonenörtti ja käytän konetta hirmuisesti. Ensimmäisen viikon heräsin keskellä yötä ja hiivin ihailemaan mun tietokonetta. Valitettavasti kone on niin iso, ettei sitä saanut unileluksi viereen 🙂
Olen tämän jo nähnyt niin monessa blogissa, etten jaa tällä kertaa eteenpäin. Voit nappasta sen halutessasi. Kiitos kaikille teille, jotka täällä käytte, se merkitsee mulle paljon.
—
Huomenna alkaa marraskuu ja se tarkoittaa ainakin täällä jouluaskartelujen aloittamista. Niin ja saa hyvällä omalla tunnolla alkaa kuunnella joululauluja, vaikka niitä on kuorossa jo laulettu jonkin aikaa.
Värittäminen onkin kivaa 🙂 ja kortista tuli nätti. Kravitz-sivun asettelu on upea, ja hauskaa miten oot skräpännyt valokuvallisen sivun ilman valokuvaa, tai siis… niin 🙂
ensinnäkin, tosi sulonen kortti! varmasti lämmitti saajan mieltä.
toiseksi, makee Lenny sivu. itse en ole Lennyn fanittaja, mutta voin kuvitella miten innostunut olit saadessasi lipun konserttiin. *thumbs up siipalle* 🙂
ja viimeiseksi, oli hauska lukea seitsemää kohtaa sinusta.
nautin blogistasi!
Yllattavia juttuja opin sinusta… Kiitti kun jaoit meidan kanssa! Enka tajua, miten ehdit/jaksat niin montaa blogia seurata. Mulle kun riittaa puolisen tusinaa. Hienon kortin sait tehtya myos – Lennyn sivusta puhumattakaan. En tiennyt siitakaan mitaan… (sen siita saa kun lahtee rapakon taa… nyyh.) Iloista marraskuuta! 🙂
mikäs sen parempi tapa viettää halloweenia kuin askartelu :). hyvä että päänsärky hellitti. kortista tuli tosi kiva! joo, kyllä meidän tarttee saada lisää värityskyniä. mut mitäs ne copicit on? promarkereja lisää vai copiceja? tässä värittelymaailmassa on meille nyt paljon haastetta.
hyvä leiska lennystä! tosi hieno joululahja :).
opin minäkin uutta susta noiden seitsemän kohdan myötä. kiva!
Tykkään Lenny-leiskasta tosi paljon ja korttikin on hieno 🙂 on ollut hauska lukea muiden blogeista noita tunnustusjuttuja. Täällä kans muuten seurataan vähän turhankin monta blogia, muotiblogit on kans mullakin blogilistalla sulassa sovussa askartelublogien kanssa 🙂
Hauska nähdä sulta kortti! Ja senkö takia kaikki aina istuvat elokuvissa loppuun asti… 🙂
Hah, eipä ollut sinunkaan tunnustuksissa minulle uutta! 🙂
Hyvin osaat jo värittää! Kysypä pikkusiskolta lainaksi copiceja, niin voit vertailla (sulle varmaan lainaa, mulle ei).
Tuossa Lenny-sivussa miellytti muakin asettelu taas kerran. Sen todella osaat!
Ihan uusia juttuja paljastuksissa. Ikävä kuulla varsinkin kakkoskohdasta, tosi harmillista 😦 😦
Mäkin muuten seuraan monia muotiblogeja. Muotia en sinänsä mutta blogeja kylläkin ja ihailen monien pukeutumistyylejä, ja vaikka en itse pukeutuisikaan samalla tavalla, on niitä kiva seurata.
Nätti tuo kortti ja tosi kiva Lenny-sivu. Itsekin tullut Lennyä kuunneltua, viime vuosina tosin jäänyt vähemmälle.
Hihii, oot paras! =)
Loistavaa, että teit kortin Paperikierteen haasteeseen, etkä sivua! Kade, miten hienon rusetin osaat tehdä…
Ja Lenny… Miehet sai arvoisensa sivun! Asettelu on kyllä tässäkin ensiluokkaista… Tykkään miten lisäsit noi pääsyliput sivuun.
Kohta voi skräpätä U2:ta! Todella hieno sivu. Mä niin tykkään sun leiskoista, koska niissä on kaikki aina niin harkittua 🙂
olen aina ärsyyntynyt ihmisitä jotka ryntäävät formulavauhtia pois elokuvateatterista!
Kiva että löytyi syy säilyttää leffaliput. tosi balanssi se lenny sivu!
Käyn aina silloin tällöin sun blogissa ihailemassa jämptiä ja luovaa jälkeä. Nyt kiinnitti huomioni tuo elokuva-asia. Luova ihminen kunnioittaa toistenkin luovaa työtä. Mahtavaa. Näin muuten Pioneer Womanin livenä tällä viikolla ja juttelinkin pari sanaa… Terveisin Ulla Denveristä
Kiitos, Ulla! Nyt oon kyllä kade! Oliko Ree livenä yhtä valloittava kuin blogin välityksellä?