Samanlainen mutta erilainen

30 09 2010

Viime viikonloppu sujui skräppäyksen merkeissä skräppiristeilyllä. Kuvat on yhä kamerassa, ei ole ollut energiaa tyhjentää niitä. Ostoksia tuli tehtyä maltillisesti, mutta onneksi sain minialbumin hyvälle mallille Inspiroidu-blogin kuukauden kisaa varten. Tehtävänanto on tässä:

SAMANLAINEN MUTTA ERILAINEN

Valitse itsesi lisäksi joku toinen henkilö. Se voi olla puoliso, ystävä, lapsi, vanhempi, sisko tai veli, kuka tahansa. Toteuta kokonaisuus (sivusarja, minialbumi, taulukokonaisuus tms.) joka kertoo teidän samanlaisuudestanne sekä erilaisuudestanne. Missä asioissa olette samaa mieltä, mitkä ovat yhteisiä kiinnostuksenne kohteita, mitkä asiat näette täysin eri tavalla ja mitkä näkemyserot ovat paitsi koetelleet, myös vahvistaneet keskinäistä suhdettanne.

Aiheen valinta oli työläs ja tuskainen. Mä valitsin meidän vauvan, josta tiedän jo yhtä sun toista. Mulla on ollut etuoikeus tutustua tulokkaaseen erittäin hyvin jo nyt. Välillä (lue: lähes päivittäin) mua ärsyttää ravata sairaalassa ja tutkimuksissa, mutta ei se kivaa ole sille pienellekään. Kaikesta tästä on tuloksen paljon tietoa ja kuvia, joita tähän oli hyvä käyttää.

Valitsin minialbumin pohjaksi valmiin jo varastoissa olleen minikirjan, joka sisälsi luukkuja, taskuja ja läpinäkyviä kuvia.Mulle tuli siitä ihan mieleen lapsuuden puppekirjat, jotka oli mun suosikkeja. Risteilylle lähtiessä valitsin kolme kuviopaperia, niihin sopivia kartonkeja, printtasin vauhdilla kuvia ja tekstejä ja ajattelin hahmotella loput laivalla.

Kotona albumi sitten vasta valmistui, kun leikkelin (Ommun ideasta) siluetteja ja lisäilin yhtä sun toista pientä koristetta. Viimeistelin albumin maalaamalla kaikkien sivujen reunat ruskealla maalilla. Albumia on aika mahdoton kuvata, kun se on jokaisesta kulmasta katsottuna ihan eri näköinen. Lisäksi läpinäkyvät sivut heijastelevat ikävästi, mutta eiköhän tästä jotain selvää saa.

Jotta ei tarvitse tihrustaa tai tutkailla huonoja iltavalossa kuvattuja sivuja, tässä tekstit:

Samankaltaisuuksia:

  • ”Sulla ei vielä edes kuulu olla säännöllistä unirytmiä, mutta et sä taida koskaan nukkua. Mä en ole oppinut koskaan nukkumaan kunnolla, joten kohta meitä on varmaan kaksi samanlaista yökukkujaa.”
  • ”Me molemmat ollaan aina liikkeessä, ei koskaan paikoillaan. Sua on vaikea tutkiakin, kun et pysy yhtään aloillasi. Älä huoli, en minäkään osaa vain olla.”
  • ”Sä potkit aina hirmuisesti, jos on paljon meteliä ja meininkiä, oli se sitten U2, matkustus lentokoneessa tai ilotulitus. Sä innostut aina, kun mäkin innostun.”
  • ”Me ei kumpikaan onnistuta valokuvissa. Susta on otettu niitä satoja, mutta vain harvat on onnistuneita. Musta niitä on otettu jo tuhansia, mutta yhtä huonoin tuloksin.”
  • ”On uskomatonta, että mä olen vielä tässä ja on ihan yhtä uskomatonta, että sä olet siellä. Me ollaan aika ihmeellisiä molemmat.”

Erilaisuuksia:

  • ”Sä olet notkea, tykkäät köllötellä linkkuveitsiasennossa varpaat suussa. Mä en meinaa edes yltää käsillä varpaisiini.”
  • ”Sulla on pieni pää. Mulla ja isillä on tosi iso pää. Onneksi sulla on kuitenkin jo hurjan pitkät jalat ja varpaat. On sussa siis paljon tuttujakin piirteitä.”
  • ”Sä olet arka ja stressaannut helposti. Et oikein siedä tutkimuksia ja oletkin ihan paniikissa lähes joka kerta. En minäkään niistä pidä, mutta pärjään jo stressin kanssa hiukan paremmin.”
  • ”Sä vaikutat olevan aivan terve ja normaalisti kehittynyt. Sulta ei ole löydetty tutkimuksissa mitään kummallista. Et usko, kuinka iloinen ja helpottunut olen tästä erosta meissä kahdessa.”

****

Ai niin, olin kokonaan unohtanut täällä blogissa mainita, että Baula, Meinaaja ja Kuutar muistivat minua hiljattain blogitunnustuksilla. Kiitos! Ette uskokaan, miten paljon ilahdutti. Aikaa ja energiaa, ei ole ollut laittaa tunnustuksia eteenpäin. Kivoja skräppäysblogejakin on vino pino, jokainen olisi tunnustuksen ansainnut. Ja kiitokset vielä kaikille vauvaonnitteluista ja tsemppauksesta. Jokainen lämmitti mieltä 🙂

Mainokset




Minä-kirja

16 09 2010

Hengissä täällä ollan yhä, vaikka ei hirveän kehuttavassa kunnossa. Sannika kysyi jo alkukesällä, mitä ihmettä tapahtui Cathy Zielsken kurssille Me: The Abridged Version, jolle osallistuin vuosi sitten. Samainen kurssi on alkumassa tänään uudestaan. No tässä se kurssin tulos nyt vihdoin tänne blogin puolellekin:

Kurssilla tehtiin siis minä-kirja, johon kerrättiin itselleen tärkeitä juttuja jokaisella kirjaimella. Idea kurssiin on peräisin kirjasta Encyclopedia of an Ordinary Life. Tosi hauska kirja muuten! Jos joku haluaa kirjan lainaksi, niin kannattaa kysyä 🙂 Syy, miksei oma kirjani ole koskaan päätynyt tänne blogiin on sen henkilökohtaisuus. Kirja sisältää tosi paljon juttuja ja kuvia, jotka tarvitsi sensuroida. Kuvat on siis tarkoituksella tosi suttuisia. Jos kuvat ja tekstit haluaa nähdä kunnolla, täytyy tulla selaamaan kirjaa paikan päälle.

Kurssi oli loistava! Tykkäsin siitä kovasti. Cathy Zielske on hyvä opettaja ja kurssilla huomioitiin hienosti niin perinteiset skräppääjät, hybridiskräppääjät ja digiskräppääjät. Itse tein kirjan letter-koossa (8,5×11 tuumaa), mutta Cathy tarjosi kurssilla myös kaikki materiaalit A4 koossa meitä ulkomaalaisia varten. Hyvää palvelua! Aluksi kurssillä kerättiin sanoja ja kirjoitettiin tarinoita. Mulla oli pieni muistivihko aina mukana, johon kirjoitin mieleen tulleita juttuja. Erityisesti kaikki hankalat kirjaimet (esim. w, z, x, c, ö) vaativat aika pitkänkin pohdinnan, jota oli hyvä tehdä esim. bussimatkoilla tai kauppajonossa. Ajattelin ensin tehdä kirjan diginä, mutta päädyin tekemään sen hybridinä.

Kansioksi valitsin American Craftsin ruskean kansion, joka on samanlainen kuin mun muut albumit. Mä teen jokaisesta vuodesta oman albumin, enkä lajittele sivuja sen kummemmin. Tämä kansio sopii hyvin aikaisempien jatkoksi. Tein kurssille oman logon, koska jotenkin se alkuperäinen tuntui suomenkielisessä kirjassa tönkölle.

Tässä etusivu lähempää. Koko kirjan aineksina oli iso pino valkoista ja vielä isompi pino Kraft-kartonkia, 5 toisiinsa joten kuten sointuvaa kuviopaperia ja paljon valokuvia.

Moni toteutti kurssin hyvinkin runsailla sivuilla, mutta minä omalle tyylilleni (ja Cathyn esimerkille!) uskollisena päädyin simppeliin linjaan. Valitsin fontin, käytettävät värit ja ne kuviopaperit ja loppu sujuikin aika helposti.

Päädyin käsittelemään jokaisen sivun elementin reunat ruskealla musteella, joka ei kyllä näistä suttukuvista käy ilmi. Livenä näkyy kyllä mainiosti.

Nautin projektista suunnattomasti ja kirja on mulle rakas jo nyt, vain vuotta kurssin jälkeen. Tässä vielä viimeinen lopetussivu.

Jos samanlainen projekti kiinnostaa, ehtii kurssille vielä hyvin mukaan! Suosittelen!