Stadi Scrapin satoa osa 2

20 10 2011

Aurinkoinen syyspäivä mahdollisti lauantaina syntyneiden sivujen kuvaamisen. Mä en ole syksyihmisiä, mutta tällaiset aurinkoiset päivät saa mut jo melkein pitämään tästäkin vuodenajasta. Tykkäsin mä kyllä eilisestä ukonilmastakin hirmuisesti. Ne sateiset, harmaat päivät, jolloin tuulee kamalasti, ne mä kyllä mieluiten vietän sisällä kotona.

Tämä sivu syntyi jotenkin ihanan helposti ja vaivattomasti ja vielä tuloskin miellyttää omaa silmää. Meidän pieni tutkimusmatkailija on niin enakkoluuloton, just niin kuin isänsä! Mä olin ottanut Stadi Scrapiin mukaan kolme luonnosta ja niiden pohjalta printatut oikeankokoiset valokuvat. Kun aloin työstämään tätä sivua, niin Veeruliiru oli samaan aikaan taittelemassa noita haitarikukkia. Ne sopi täydellisesti tähän sivuun, joten hän avokätisesti lahjoitti niitä! Kiitti taas!

Tein myös hääpäiväsivun (jo yhdeksännen!!!) Shysin kesällä räpsimistä kuvista. Ensi kesänä on vuorossa jo 10 hääpäivä, huh.

Mulla oli tapani mukaan aika vähän tarvikkeita mukana, joten sivutkin on aika lailla samaa värimaailmaa. Mulle on muuten hyvin epätyypillistä saada kolme sivua tehtyä yhden päivän aikana, mutta seura oli niin inspiroivaa, ettei se toisaalta ole ihme. Tänään jatkuu skräppäys rauhassa ilman pientä poikaa ja taas kerran mitä parhaassa seurassa. Jes!





Stadi Scrapin satoa

16 10 2011

Mä pääsin pitkästä aikaa osallistumaan Suskin järjestämään Stadi Scrap -skräppäyspäivään. Sain askarrella (ja vain askarrella) 7 tuntia mahtavassa seurassa ja kylläpä teki hyvää. Mä nautin joka hetkestä, enkä ole sellaista skräppäysflowta tunetunut pitkään aikaan. Kivoja ihmisiä kivan harrastuksen parissa, voiko lauantaita enää paremmin viettää. Sain kolme sivuakin lähes valmiiksi! Tässä niistä ensimmäinen:

Törmäsin kyseiseen Johanna Venhon runonpätkään hiljattain ja se kuvaa täydellisesti mun elämää just nyt.

Äidillä on kaikki kesken: tiskit, pyykit, paperityöt,
paksut kirjat, repaleyöt,

ei haittaa, ei haittaa:
pysähdytään, ollaan tässä.

Käki kukkuu hämärässä
meille vielä sata vuotta.
Nyt ei hätiköidä suotta.

Kaikki on kesken ja väsyneenä on yritettävä nauttia tästä hetkestä. Kun Erityiskiitos Elinalle norsulävistimestä ja idearikkaalle pöytäseurueelle kaikista hyvistä neuvoista. Ja mä ompelin ihan itse noi reunat ompelukoneella (sen on näköisetkin!). Hyvä minä!

Kaksi muuta sivua on hiukan kolmiulotteisempia, eikä niitä voi skannata. Täytyy siis kuvata ne, kun jossain vaiheessa on hiukan ylimääräistä aikaa.

Tänään on hoidettu pientä surkeaa potilasta. Se on tärkeintä just nyt. Kaikki muu voi onneksi odottaa.