NY

8 03 2012

Meidän perheellä alkoi vuosi 2012 parhaalla mahdollisella tavalla, nimittäin koko tammikuun kestäneellä reissulla Yhdysvaltoihin. Ensimmäinen pysähdys oli New Yorkissa ja sinne jäi sydän:

Matkalla nähtiin paljon muitakin paikkoja ja vierailtua tuli 7 osavaltiossa! Ja me kaikki kolme nautittiin joka hetkestä. Tähän sivuun otin ideoita tästä sivusta, mutta lopputulos on silti aika erilainen. Ellis kiltisti yritti löytää mulle sopivaa juttua tuohon alas ja aika hyviä löysikin. Loppujen lopuksi päädyin hänen antamansa pahviläpyskän värjäämään kohojauheella ja sitten siitä tuli just sellainen kuin halusin.

Joku aika sitten valmistui myös tämä sivu meidän vesipedosta.

Ennen mä olin vain naimisissa vesipedon kanssa, nyt niitä asuu meillä kotona jo kaksi. Sivu on poikkeuksellisen suuri mulle, mutta kun halusin käyttää monta isoa kuvaa, ei letter-koko taipunut moiseen. Ainoa paha pulma näissä isoissa sivuissa on kuvaaminen, kun mun skanneriin ne eivät mahdu. Ei ole ihan helppo tehtävä ottaa hyviä kuvia sivuista ainakaan tämän innokkaan apurin kanssa:





Kummipoika

3 03 2012

Reilu kaksi kuukautta sitten meillä oli ilo ja etuoikeus saada ihana joululahja just ennen joulua: meidän kummipoika Noel. Sain vielä etuoikeuden kuvata pientä ihmistä ihan tuoreeltaan, niin pitihän muutama suosikki ikuistaa itsellenikin. Olen ollut jo pitkään kiinnostunut  vauvavalokuvauksesta ja Noel oli mitä paras malli ja superkärsivällinen mun kanssa ja opin paljon uutta seuraavaa kertaa varten. Seuraavana mallina on vuorossa sitten Shysin masuasukki ja sen jälkeen Veeruliirun 🙂

Ai niin ja tänään StadiScrapissäkin oli taas puhetta mun mielestä maailman parhaasta skräppäyslehdestä Scrapbook Trendsistä. Lehti on melkein kuin kirja ja yhtenkään numeroon en vielä ole pettynyt. Ainoa iso miinus on hinta! Nyt on kuitenkin heidän sivuillaan kaikki viime vuoden numerot alessa 4,95 dollaria kappaleelta, eli alle neljä euroa! Postikulutkaan ei olleet pahat, joten suosittelen lämpimästi 🙂

Blogi on olllut heitteillä jopa niin kauan, että olen jo vakavasti pohtinut koko blogin lopettamista. Saa nähdä, miten täss käy. Muiden blogeja luen kuitenkin ahkerasti, vaikka en usein ehdi mitään viestiä käynneistäni jättää 😦

 





Stadi Scrapin satoa osa 2

20 10 2011

Aurinkoinen syyspäivä mahdollisti lauantaina syntyneiden sivujen kuvaamisen. Mä en ole syksyihmisiä, mutta tällaiset aurinkoiset päivät saa mut jo melkein pitämään tästäkin vuodenajasta. Tykkäsin mä kyllä eilisestä ukonilmastakin hirmuisesti. Ne sateiset, harmaat päivät, jolloin tuulee kamalasti, ne mä kyllä mieluiten vietän sisällä kotona.

Tämä sivu syntyi jotenkin ihanan helposti ja vaivattomasti ja vielä tuloskin miellyttää omaa silmää. Meidän pieni tutkimusmatkailija on niin enakkoluuloton, just niin kuin isänsä! Mä olin ottanut Stadi Scrapiin mukaan kolme luonnosta ja niiden pohjalta printatut oikeankokoiset valokuvat. Kun aloin työstämään tätä sivua, niin Veeruliiru oli samaan aikaan taittelemassa noita haitarikukkia. Ne sopi täydellisesti tähän sivuun, joten hän avokätisesti lahjoitti niitä! Kiitti taas!

Tein myös hääpäiväsivun (jo yhdeksännen!!!) Shysin kesällä räpsimistä kuvista. Ensi kesänä on vuorossa jo 10 hääpäivä, huh.

Mulla oli tapani mukaan aika vähän tarvikkeita mukana, joten sivutkin on aika lailla samaa värimaailmaa. Mulle on muuten hyvin epätyypillistä saada kolme sivua tehtyä yhden päivän aikana, mutta seura oli niin inspiroivaa, ettei se toisaalta ole ihme. Tänään jatkuu skräppäys rauhassa ilman pientä poikaa ja taas kerran mitä parhaassa seurassa. Jes!





Stadi Scrapin satoa

16 10 2011

Mä pääsin pitkästä aikaa osallistumaan Suskin järjestämään Stadi Scrap -skräppäyspäivään. Sain askarrella (ja vain askarrella) 7 tuntia mahtavassa seurassa ja kylläpä teki hyvää. Mä nautin joka hetkestä, enkä ole sellaista skräppäysflowta tunetunut pitkään aikaan. Kivoja ihmisiä kivan harrastuksen parissa, voiko lauantaita enää paremmin viettää. Sain kolme sivuakin lähes valmiiksi! Tässä niistä ensimmäinen:

Törmäsin kyseiseen Johanna Venhon runonpätkään hiljattain ja se kuvaa täydellisesti mun elämää just nyt.

Äidillä on kaikki kesken: tiskit, pyykit, paperityöt,
paksut kirjat, repaleyöt,

ei haittaa, ei haittaa:
pysähdytään, ollaan tässä.

Käki kukkuu hämärässä
meille vielä sata vuotta.
Nyt ei hätiköidä suotta.

Kaikki on kesken ja väsyneenä on yritettävä nauttia tästä hetkestä. Kun Erityiskiitos Elinalle norsulävistimestä ja idearikkaalle pöytäseurueelle kaikista hyvistä neuvoista. Ja mä ompelin ihan itse noi reunat ompelukoneella (sen on näköisetkin!). Hyvä minä!

Kaksi muuta sivua on hiukan kolmiulotteisempia, eikä niitä voi skannata. Täytyy siis kuvata ne, kun jossain vaiheessa on hiukan ylimääräistä aikaa.

Tänään on hoidettu pientä surkeaa potilasta. Se on tärkeintä just nyt. Kaikki muu voi onneksi odottaa.





Mä skräppään taas!

25 08 2011

Vähitellen olen jälleen alkanut tuntea vetoa skräppäykseen. On sitä jo kaivattukin. Meni kuukausia, etten hääaskartelujen ja Project Lifen lisäksi halunnut askarrella muuta. Nyt sivuja on alkanut syntyä hitaasti ja takkuisesti, mutta mikä tärkeintä, ilo harrastukseen on palannut. Askarteluhuoneessa asuu nyt pieni poika, mutta hyvin sinne mahtuu molemmat: äidin rakas harrastus ja äidin rakas pieni poika. Tässä todistusaineistoa:

Sivuideoita on mielessä jo useita ja toivottavasti aikaa toteuttamiseenkin löytyisi ihan lähitulevaisuudessa. Askarteluintoa ainakin nostattaa myös se, että pääsen tänään näkemään pitkästä aikaa yhden mun kaikkien aikojen parhaista skräppäyskavereista Veeruliirun!

Jos joku on yhä jaksanut roikottaa blogia blogilistalla tai joskus vierailla täällä, niin kiitokset siitä 🙂 Koko blogia ei siis ole haudattu, vaikka niin kovin hiljaista täällä onkin.





Väsynyt, mutta onnellinen

14 04 2011

Mä olen täällä yhä, vaikka blogi elääkin hiljaiseloa. Kiitos kannustuksesta, kauniista sanoista ja huolenpidosta. Kyllä tämä tästä. Pitkästä aikaa osallistun Inspiroidu-haasteeseen, jossa kaikkea piti olla kaksi:

Viimeiset kolme kuukautta mä olen valvonut ja kanniskellut koliikkivauvaa. Olen mä onneksi myös ehtinyt tutustua ja rakastua pieneen mieheen. Mä olen myös (yhä edelleen) äärettömän onnekas, kun ympärillä on niin ihania ja avuliaita ihmisiä. Näiden ihmisten ansiosta mä olen jopa välillä ehtinyt lukea blogeja ja askarrella.

Vauva on ollut hukkua kaikkiin ihaniin lahjoihin, joita on sadellut meille viimeisten kuukausien aikana. Jokainen niistä on myös ilahduttanut äitiä, mutta yksi ylitse muiden. Ihana Becky äitinsä kanssa päätti pitää huolen siitä, että pienen miehen ensimmäinen vuosi tulee asianmukaisesti dokumentoitua.

Kun koliikki tästä helpottaa, palaa blogikin jälleen takaisin päiväjärjestykseen. Sitä odotellessa…





Vuoden 2010 Top12

1 01 2011

Täällä on ollut niin kovin hiljaista jo pitkään, mutta syy on hyvä: askartelut eivät ole kiinnostaneet, kun kaikki energia on mennyt raskauteen. Kovasti odoteltiin meidän joululahjaa ennen joulua, mutta siellä se potkii mun murtuneita kylkiluita yhä edelleen, vaikka vuosikin jo vaihtui. Olo ja vointi on ollut aika kamala, mutta ei auta kuin ottaa päivä kerrallaan ja odottaa.

Nyt on aika yrittää vähän ryhdistäytyä uuden vuoden kunniaksi bloginkin kanssa 🙂 Hyvää uutta vuotta 2011 siis kaikille! Olen jotain pientä askarrellutkin ihan viime aikoina, mutta skräppäys on yhä mulle tapa pitää päiväkirjaa ja suurin osa sivuista on ollut liian henkilökohtaisia tänne laitettaviksi. Joulukortitkin ajattelin ostaa valmiina, mutta sitten viimeisenä postituspäivänä sain kuin sainkin jotain valmiiksi. Daily Decemberiä kokosin ahkerasti, mutta into lopahti, kun lähes puolet kuukauden päivistä tuli vietettyä Naistenklinikalla.

Veeruliirulla oli tosi hauska haaste, jossa piti koota kuluneen vuoden top12 skräppisivua ja pakkohan sitä oli omakin kansio käydä läpi: niin houkuttelevalta muiden sivukollaasit näytti.

TOP12 sisältää ennen kaikkea sivuja, joiden tarina on mulle rakas. Yritin valita visuaalisesti silmää miellyttäviä, mutta jostain syystä se ajatus tai tarina siellä sivun takana (tai sivulla!) on mulle se tärkein ja määrittää sen, tykkäänkö sivusta kovasti vai en. Tänä vuonna haastoin itseni tekemään kaiken kokoisia sivuja ja sen huomaa myös tästä kollaasista. Siellä on tietenkin paljon tuttua letteriä, mutta myös aukeamaa, vaakaletteriä ja peräti neljä neliösivua! Yhtäläisyyksiä sivuissa on kai vain se, että kaikki ovat suht simppeleitä, mikä nyt ei kovinkaan paljon itseäni yllätä 🙂 Peräti kolmessa sivussa on perhosia ja kolmessa kraftia.

Mulla syntyi vuoden 2010 aikana 42 perinteistä sivua, 4 minialbumia + viikko elämästä (jonka skräppäsin tämän vuoden albumiin omaksi kokonaisuudekseen) ja 10 digisivua. Laiska loppusyksy vähensi sivujen määrää rutkasti, mutta en kanna siitä pätkääkään huonoa omaa tuntoa. Skräppään, kun siltä tuntuu tai jätän skräppäämättä.

Näillä siis mentiin vuosi 2010, saa nähdä millaisia sivuja on luvassa tänä vuonna. Skräppäyksen iloa ja kaikkea muuta mukavaa loppuvuodelle teille jokaiselle!