Mä olen täällä yhä, vaikka blogi elääkin hiljaiseloa. Kiitos kannustuksesta, kauniista sanoista ja huolenpidosta. Kyllä tämä tästä. Pitkästä aikaa osallistun Inspiroidu-haasteeseen, jossa kaikkea piti olla kaksi:
Viimeiset kolme kuukautta mä olen valvonut ja kanniskellut koliikkivauvaa. Olen mä onneksi myös ehtinyt tutustua ja rakastua pieneen mieheen. Mä olen myös (yhä edelleen) äärettömän onnekas, kun ympärillä on niin ihania ja avuliaita ihmisiä. Näiden ihmisten ansiosta mä olen jopa välillä ehtinyt lukea blogeja ja askarrella.
Vauva on ollut hukkua kaikkiin ihaniin lahjoihin, joita on sadellut meille viimeisten kuukausien aikana. Jokainen niistä on myös ilahduttanut äitiä, mutta yksi ylitse muiden. Ihana Becky äitinsä kanssa päätti pitää huolen siitä, että pienen miehen ensimmäinen vuosi tulee asianmukaisesti dokumentoitua.
Kun koliikki tästä helpottaa, palaa blogikin jälleen takaisin päiväjärjestykseen. Sitä odotellessa…