Mä olen täällä yhä, vaikka blogi elääkin hiljaiseloa. Kiitos kannustuksesta, kauniista sanoista ja huolenpidosta. Kyllä tämä tästä. Pitkästä aikaa osallistun Inspiroidu-haasteeseen, jossa kaikkea piti olla kaksi:
Viimeiset kolme kuukautta mä olen valvonut ja kanniskellut koliikkivauvaa. Olen mä onneksi myös ehtinyt tutustua ja rakastua pieneen mieheen. Mä olen myös (yhä edelleen) äärettömän onnekas, kun ympärillä on niin ihania ja avuliaita ihmisiä. Näiden ihmisten ansiosta mä olen jopa välillä ehtinyt lukea blogeja ja askarrella.
Vauva on ollut hukkua kaikkiin ihaniin lahjoihin, joita on sadellut meille viimeisten kuukausien aikana. Jokainen niistä on myös ilahduttanut äitiä, mutta yksi ylitse muiden. Ihana Becky äitinsä kanssa päätti pitää huolen siitä, että pienen miehen ensimmäinen vuosi tulee asianmukaisesti dokumentoitua.
Kun koliikki tästä helpottaa, palaa blogikin jälleen takaisin päiväjärjestykseen. Sitä odotellessa…
Elämän askartelua 
Suunnattomasti jaksamista ja tsempitystä! Olette olleet mielessä aika usein 🙂
Todella kauniit nuo sivut ❤
Voi teitä ❤
Kauniit sivut, ja mikä ihana teksti!
Meilläkin tykättiin kylvystä, mutta sitä seurasi yleensä itku, joka oli sydäntäsärkevämpi kuin muulloin…
Voi miten kauniita sivuja ja upeita kuvia ❤ Hirmuisesti tsemppiä ja jaksamista vauva-arkeen, kyllä se kohta alkaa helpottaa! 🙂
Ihania sivuja ja upeita kuvia – voi miten suloinen pikkumies! Tsemppiä ja jaksamista sinne, kyllä kohta varmaan jo helpottaa 🙂
Ihanaa kuulla susta ja kovasti jaksamista!
Samat sanat täältäkin… Tsemppiä vielä vaan! Ja suloiset leiskat suloisesta pojasta!
niin ihana tuo haastesivu suloisine teksteineen, että oikein kyyneleet tulivat silmiin <3.
menköön vatsavaivat ohitse pian!!!
haleja.
Kauniit sivut ja upea runo siinä ekassa leiskassa:) Voimia teille.
Ihania leiskoja!!!
Valtavasti voimia ja jaksamista!
<3<3<3<3<3
Minulla oli lähes äitiysloman kokoinen tauko skräppäyksessä, mutta innostusta myöhemmin sitäkin enemmän 🙂
Kyllä se koliikki loppuu joskus, lupaan sen.
Upeat sivut olet jaksanut värkätä 🙂
Vatsavaivat ovat kamalia 😦 voimia ja tsemppiä teille koko perheelle! Toivottavasti helpottaa pian.
Voimia ja jaksamista!!! Ihana pieni poika ❤
Voi kun kaunis teksti tuossa haasteleiskassa! Ja muutenkin kaunis sivu. Ihana että olet ympärillä olevien ihmisten ansiosta ehtinyt välillä skräppäänkin. Jaksamisia!
kaunista!
jaksamista!
Kiva kuulla sinusta, oot ollut mielessä. Ihania sivuja ja ajatuksia niissä. Tsemppiä ja voimia! ❤
Aivan ihanat sivut! Erityisesti se ensimmäinen. Ja teidän vauva on kyllä aivan hävyttömän suloinen!! Ihanat posket. ❤
Ansku
Ihana söpöliini kuvissa! Kiva kun oot ehtinyt vähän askarrella 🙂 Tsemppiä!
Hei, monesti olen miettinyt koskahan jaksat tulla blogiin kertomaan mitä teille kuuluu. Nyt en yhtään enää ihmettele miksi et ole jaksanut.
Meillä myös kylpy oli kivaa, mutta tuon tuen (näkyy sulla tuossa yhdessä kuvassa) kanssa ei. Meillä myös auttoi vyöhyketerapia. Suosittelen!
Jaksamisia sinne! Aika menee kuitenkin niin nopeasti vauvan kanssa vaikka itkua kuunnellessa ei siltä tunnukaan.
minäkin olen usein miettinyt teitä. ihana, että väsymyksestä ja koliikista huolimatta olet noin positiivinen! toivottavasti pian helpottaa! aurinkoisia päiviä teille!
Miten suloisia kuvia pienestä pojasta!! Ja niin mieluisia leiskoja. Molemmat.
Tsemppiä ja aurinkoa kevääseen – toivottavasti elämä pian asettuu kohdalleen ja koliikki hellittää. Olette mielessäni 🙂
Ihana on sivusi ja ihania kuvia myös vauvelista. Tsemppiä ja jaksuja 😉
Hurjasti voimia vauva-arkeen! Hyvä että olet saanut hengähdyshetkiäkin, ne ovat kultaa kalliimpia. Ihania leiskoja! Tuo ensimmäinen pitäisi olla tauluna 🙂
Heippa!
Varmaan ekaa kertaa ”eksyin” blogiisi.. ihana tuo runo! 🙂 toivottavasti koliikki on hellittänyt!! tästä päivityksestäsi onkin sen verran aikaa, että ehkä on enää ”turha”(?) sanoa, että kannattaa myös poissulkea mahdolliset allergiat.. esim maitoallergia. Kaverin vauvalla (nyt jo kohta 5 v poika) oli vaikka mitä allergioita sitten kun ruvettiin tutkimaan, mutta neuvolahan ei aikaan ottanut tosissaa itkemistä.. onneksi vanhemmat menivät sitten yksityiselle, mutta olisi heidän pitänyt mennä sinne vain jo aiemmin niin ei olisi niin kauaa tarvinnut kärsiä tilanteesta..